Meripihka on pääasiassa (Pinus succinifera) männyn kovettunutta, fossiilista pihkaa, joka on syntynyt tetriäärisenä kautena n. 50 miljoonaa vuotta sitten. Meripihkaa esiintyy kaikissa maanosissa.
Meripihka,&rdquo pohjolan kulta&rdquo on ensimmäinen ihmisen käyttämä jalokivi. Arkeologisista löydöistä päätellen ihmiset tunsivat meripihkan jo paleoliittisella kivikaudella. Kivikaudella se kävi jopa maksuvälineestä.
Tuotanto avolouhoksena, meripihka rikastetaan poimimalla ja huuhtomalla. Vain 15% on valmista korutarkoituksiin käytettäväksi. Pienet jätepalat puristetaan 140-250C:n lämmössä ja 3000 atm:n paineessa luonnollisen näköiseksi puristemeripihkaksi (ambroidi). Kasviöljyssä keittämällä on mahdollista poistaa kaasu- ja mestekuplat ja siten parantaa laatua.
Kun meripihka palaa, se tuoksuu miellyttävältä ja oli siksi jo vanhastaan aromaattisesti tuoksuvien seosten ainesosa.
Muistettavaa: Hyvin lämpöherkkä, palava, reagoi kemikaaleihin (hapot, isopropyleeni, alkoholi) muuttuu ajan kuluessa ja kadottaa kiiltonsa. Suojattava hieltä ja auringonvalolta.