Sinkkivälke eli sfaleriitti Sphalerite Сфалерит

(Zn(Fe)S) on yleisin sinkkimineraali. Sen kidejärjestelmä on kuutiollinen, ja kiteet ovat harvinaisia. Sinkkivälke on yleensä karkea- tai hienorakenteinen. Melkein kaikki sinkkivälke sisältää jonkin verran rautaa, joka korvaa sinkkiä 

Sinkkivälkkeen väri määräytyy sen rautapitoisuuden mukaan. Värittömyys on mahdollista, mutta kuitenkin hyvin harvinaista. Vähän rautaa sisältävät ovat keltaisia tai ruskeita. Suomessa yleisimmät sinkkivälkkeet ovat väriltään harmaita tai miltei mustia. Viirun väri riippuu rautapitoisuudesta: mitä enemmän rautaa sinkkivälke sisältää, sitä tummempi viiru on. Yleensä viiru vaihtelee ruskeasta vaaleankeltaiseen. Viiru on mineraalin omaa väriä vaaleampi. 

Sinkkivälkkeen kiderakenne muistuttaa timanttirakennetta, mutta siinä joka toinen atomi on sinkki-, joka toinen rikkiatomi.

Karkearakenteisella sinkkivälkkeellä on metallikiilto ja hienorakenteisella rasvakiilto. Myös pihkankiilto on mahdollinen. Sinkkivälke on haurasta. 

Sen kovuus on 3,5–4 Mohsin asteikolla. Ominaispaino on 3,9–4,1 g/cm³.

Sinkkivälkettä esiintyy usein lyijyhohteen ja muiden sulfidien yhteydessä. Se voi sisältää myös arseenia, elohopeaa, rautaa ja kadmiumia.Suomessa sinkkivälkettä esiintyy myös Pyhäsalmen malmissa sekä Vihannin ja Outokummun kaivoksissa. 

LÄhde: Wikipedia



Suomen mineraalit:

Sinkkivälkeryhmän mineraali. Kuutiollinen. Kiteet tavallisesti tetraedrisia, usein oktaedrisen näköisiä; myös rombidodekaedreja; pyöristyneet pinnat yleisiä. Myös massamainen, lohkeileva; rakeinen. Kaksostus yleistä. K. 31⁄2–4. Om.p. 3,9–4,1. Rombidodekaedrinen lohkeavuus etevä. Murros simpukkamainen. Hauras. Väri ruskea, musta, keltainen, vihreä, punainen, harmaa, valkea, väritön. Läpinäkyvä tai läpikuultava. Kiilto vaihtelee rasvaisesta timanttiseen. Viiru vaihtelee vaalean ruskeasta värittömään. Laajalti levinnyt runsain sinkkimineraali, yleisesti lyijyhohteen ja muitten sulfidien seurassa. Kalkkikivissä, dolomiiteissa ja muissa sedimenttisyntyisissä kivissä; hydrotermisissä malmijuonissa; kontaktimetamorfisissa kivissä; harvoin pegmatiiteissa. Suomen mineraalien hakemistossa mainittu esiintymiä 134 kunnan alueelta (A.Laitakari 1967).