Turmaliini on erittäin monimutkainen silikaattimineraali, jonka muodostaa joukko rakenteeltaan samankaltaisia seossarjoja. Siinä on pääalkuaineiden alumiinin ja boorin lisäksi vaihtelevasti eri alkuaineita, kuten rautaa, litiumia, natriumia, kaliumia, mangaania ja magnesiumia. Turmaliinin nimi on peräisin singalinkielisestä sanasta tourmali, joka sananmukaisesti tarkoittaa 'tuhkanvetäjää'. Mineraali löydettiin 1800-luvun alussa, kun Kaukoidästä tulleiden zirkonien joukossa havaittiin aiemmin tuntematonta mineraalia. Mustan turmaliinin eli schörlin mainitsi tosin jo Mathesius vuonna 1524. Turmaliini on arvostettu jalokivi.
Turmaliinin koostumuksen kaava on yleisessä muodossa AD3G6(BO3)3[Si6O18]Y3Z, jossa:
Ominaisuudet
Turmaliini kattaa lähes koko väriskaalan. Se on yleensä musta, väritön, punainen, sininen tai ruskea. Tämän lisäksi samassa kiteessä voi olla kahta tai useampaa väriä pituus-, leveys- tai paksuussuuntaisina kerroksina. Turmaliinin kovuus on 7 Mohsin asteikolla ja ominaispaino 3,0–3,25. Turmaliinin kidejärjestelmä on trigoninen, ja kiteet ovat yleensä pitkiä, selvästi erottuvia prismoja. Suurimmat turmaliinikiteet kasvavat jopa useiden metrien mittaisiksi ja ne voivat myös muodostaa viuhkamaisia rykelmiä. Turmaliinin läpinäkyvyys vaihtelee läpinäkyvästä läpinäkymättömään ja läpinäkyvät ovat jalokiviä. Läpikuultaviin kuituisia sulkeumia sisältäviin turmaliineihin saadaan hionnalla esiin kissansilmäilmiö. Jotkut turmaliinit ovat dikroisia, eli niiden väri näyttää muuttuvan katselukulman mukaan.
Turmaliinikide on usein pyrosähköinen, eli kun sitä lämmitetään, se varautuu sähköisesti ja alkaa vetää puoleensa kevyitä hiukkasia. Hollannissa turmaliinia kutsuttiinkin aiemmin "tuhkanvetäjäksi" ja sitä käytettiin muun muassa savupiippujen puhdistukseen. Lisäksi turmaliinit ovat aina pietsosähköisiä.
Esiintyminen
Mustia ja litiumpitoisia turmaliineja esiintyy tavallisesti graniitissa ja pegmatiitissa. Magnesiumpitoisia ruskeita turmaliineja on lähinnä vain metamorfisissa kivilajeissa, kuten liuskeissa ja marmorissa. Useimmiten turmaliinit ovat läpinäkymättömiä ja mustia, mutta myös jaloja läpinäkyviä yksilöitä on isäntäkivien onteloissa ja kidesykeröissä.
Historiallisista turmaliiniesiintymistä kuuluisin on Elban saari Italiassa, josta louhittujen kivien edustamalle muunnokselle annettiin nimi elbaiitti. Nykyään Brasilia on selvästi suurin turmaliinien tuottaja, ja siellä esiintyy lähes kaikkia mahdollisia värivariaatioita. Suomesta on löydetty jalokiviluokan vihreitä turmaliineja Kuortaneen Kaatialasta ja jaloja sekä läpinäkymättömiä ja vyöhykkeellisiä punaisia turmaliineja Peräseinäjoen Haapaluomasta. Mustat turmaliinit ovat Suomessakin varsin tavallisia.
Muunnokset
Monivärisiä turmaliinikiteitä, elbaiitteja. Elbaiittiturmaliinille on tyypillistä että samassa kiteessä voi olla useita eri värejä.
Turmaliinin eri muunnokset elbaiitin värimuunnoksia lukuun ottamatta voidaan käsittää omina mineraaleina, koska niiden koostumukset poikkeavat toisistaan.
Astrologisesti: vesimies, härkä, vaaka, kauris