Vanadiniitti

Vanadiniitti   Vanadinite

Tämä kimalteleva ruskean- ja oranssinkirjava vanadiniitti tulee Ma­rokosta. Se on keräilijöiden suosima kivi. Vanadiniitti on harvinainen mineraali, jota esiintyy vain olemassa olevan materiaalin kemiallisten muutosten seurauksena. Sen vuoksi se tunnetaan sekundaarisena mineraalina. Sitä esiintyy kuivissa ilmasto-olosuhteissa ja muodostuu hapettamalla primaarisia lyijyaineita.

Lyijymalmien rapautumis­vyöhyk­keissä esiintyvä tärkeä vanadiinimineraali. Vanadaniitti on lyijykloorivanaatti, jonka kemiallinen kaava on Pb5 (VO4) 3Cl. Se koostuu (painosta) 73,15% lyijyä, 10,79% vanadiinia, 13,56% happea ja 2,50% klooria. Se saattaa muodostaa onttoja, prismamaisia kiteitä. Itse mineraali on väriltään keltainen, oranssi, punainen tai ruskea ja viiru on väriltään keltainen tai valkoinen. Mineraali on läpinäkuultava tai läpinäkyvä ja siinä on timantin- tai hartsinkiilto. Kovuus on Mohsin kovuusasteikolla 3. Murros epätasainen, ei lohkeavuutta, hauras. Kidejärjestelmä on heksagoninen tai trigoninen, neula­maisia ja pieniä, myös vierasmuotoisia rypälemäisiä kasaumia.

Espanjalainen mineralogi Andrés Manuel del Río löysi sen alun perin Meksikossa vuonna 1801. Hän kutsui mineraalia "ruskeaksi lyijyksi" ja väitti, että se sisälsi uuden alkuaineen, jonka hän nimitti ensin pankromiumiksi ja myöhemmin erytroniksi. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että tämä ei ollut uusi alkuaine, vaan vain epäpuhdas kromimuoto. Vuonna 1830 Nils Gabriel Sefström löysi uuden elementin, jonka hän nimitti vanadiiniksi. Myöhemmin huomattiin, että tämä oli identtinen Andrés Manuel del Ríon aiemmin löytämän metallin kanssa. Myös Del Ríon "ruskea lyijy" löydettiin uudelleen vuonna 1838 Zimapanissa, Hidalgossa, Meksikossa, ja nimettiin vanadiniittiksi sen korkean vanadiinipitoisuuden vuoksi. Muut nimet, jotka on sittemmin annettu vanadiniitille, ovat johnstoniitti ja lyijyvanadaatti.

Vanadiniitista ei pidä valmistaa kivieliksiiriä perinteiseen tapaan.

Astrologiassa: neitsyt

Värähtelyluku 9.